Tulevaisuuden suunnitelma

Tämä syksy on ollut elämäni yksinkertaisin ellei jopa tylsin, mutta ehdottomasti tärkein koskaan. Lopetin töissä käymisen ja päätin keskittyä vain itseeni heti korkeakoulujen tulosten tultua viime kesänä. Pettymys oli silloin kova, lähinnä siksi etten saanut sitä minkä eteen olin tehnyt kovasti töitä. En ollut surullinen siitä, etten päässyt kauppikseen ja se jos jokin oli hälyttävää.

Ensimmäisen välivuoteni piti olla täynnä mahdollisuuksien kartoittamista ja vaihtoehtojen puntarointia, mutta sainkin todella hyvän työn ihan liian aikaisin. Unohdin siinä samassa tulevaisuuden pohtimisen ja päätin vain tehdä töitä ja mennä tutulla ja turvallisella alkuperäisellä suunntelmallani ja hakea keväällä kauppikseen. Onneksi tämä suunnitelma ei toiminut, sillä olisin katunut sitä myöhemmin.


Kesän pettymyksen kadottua ja lomailun loputtua alkoi vaihtoehtojen tutkiminen. Selasin ensiksi Suomen koulut läpi ja tajusin, ettei täällä ole minulle oikeastaan mitään tarjottavaa. Aloin tutkia ulkomaiden mahdollisuuksia ja innnostuin ihan uudella tavalla. Etsin, tutkin, pohdin ja otin selvää kaikesta mahdollisesta koulujen rankingeista itse hakuprosesseihin ja työllistymisprosenteista asumisen kustannuksiin. Vaihtoehtoja tutkiessa alkoi ulkomailla asuminen konkretisoitua ja tuntua aina vaan paremmalta. Jossain vaiheessa siitä tulikin uusi suunnitelmani. Sellainen suunnitelma, jota pystyin vihdoin kutsumaan myös unelmaksi.

Tämä päätös lähteä ulkomaille on alusta alkaen tuntunut oikealta, mutta sen hyväksyminen on vaatinut monen monta iltakävelyä, paljon kyyneleitä ja levottomia yöunia. Olen myös joutunut pohtimaan olenko valmis luopumaan tietyistä asioista ja aloittamaan kaiken perjaatteessa alusta vieläpä yksin. Muutaman kuukauden pohtimisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että itseni haastaminen ja heittäminen tuntemattomaan on juuri sitä mitä tarvitsen. 


Minun reittini ei ole ollut mikään helpoin tai yksinkertaisin, mutta minulle se on ollut juuri oikea. Muistan vielä kun muutama vuosi sitten moni ihmetteli lakkiaisissani päätöstäni kun kerroin olevani hakematta minnekkään ja nyt uudestaan kun kerroin lopettavani työt hyvässä työpaikassani. Vapaaehtoinen työttömyys ei kun ole mitenkään tavallista tässä maailmassa, eikä vapaaehtoisia välivuosiakaan katsota tarpeeksi hyvällä. Mutta nämä molemmat valinnat olivat juuri sitä mitä silloin tarvitsin ja olen niin ylpeä ja onnellinen, että pidin pintani ja uskalsin kuunnella itseäni. 

Kaksi vuotta siinä meni, mutta mitään valinnoistani en kadu. Jokaisesta vaiheesta opin paljon ja juuri niiden takia olen tässä valmiina lähtemään maailmalle unelmieni perässä. 

CONVERSATION

3 kommenttia:

  1. Onnea matkaan! Minne päin maailmaa olet lähdössä? =)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! Oon nyt syksyn aikana tehny hakemusta Britteihin, mutta aattelin hakea vielä Hollantiin ja ehkä Köpikseenkin. Englanti olisi aika lailla unelma, mutta haluun pitää mahollisuudet avoinna ja hakea siksi muuallekkin. Eihän sitä koskaan tiedä mitä ens kesänä mulla on mielessä, hahah.

      Delete
  2. Kuulostaa mahtavalta suunnitelmalta! Oon samaa mieltä siitä, että välivuosia katsotaan turhaan liian pahalla. Mäkin opin välivuosinani paljon elämästä ja itsestäni ja siitä, mitä haluan - lakkiaiskeväänä olin vielä ihan keskeneräinen ihminen! Tai no kai ihminen on aina vähän keskeneräinen, mutta mä tarvitsin nuo välivuodet itseluottamuksen ja -tuntemuksen kasvattamiseen. Jälkikäteen sitä osaa olla kiitollinen siitä, ettei päässyt suoraan opiskelemaan.

    Kiva, kun bloggailet taas! :-) xx

    ReplyDelete